Miksi luomussa vastustetaan geenimuuntelua

Euroopan Unionissa käydään parhaillaan kovaa vääntöä siitä, miten geenimuunneltuihin lajikkeisiin tulisi suhtautua. Kansainvälinen paine hyväksyä uusia lajikkeita ja muuntogeenisten rehujen sekä elintarvikkeiden tuonti Eurooppaan kasvaa. Samalla kasvaa geenimuunteluun kriittisesti suhtautuvien vastarinta, jossa etunenässä on kansainvälinen luomuliike.
Alan tutkijat ja virallinen taho sekä Unionissa että monissa maissa yrittävät vakuutella, että gm-kasveista ei ole mitään vaaraa ihmisille eikä luonnolle. Gm-kasvien käyttöönotto viljelyssä vaatii tarkan asiantuntija-arvioinnin sekä ihmisen terveyden että muiden vaikutusten osalta. Miksi luomuihmiset eivät sittenkään ole valmiita hyväksymään gm-lajikkeita? Gm-viljelyn kannattajat ihmettelevät, että geenimuuntelun tuomista mahdollisuuksista voisi jopa olla hyötyä luomuviljelyssä.

Tässä ne syyt jotka itse olen havainnut:

1) Luomuviljelyn perustana on ajatus luonnon kunnioittamisesta ja elämisestä sopusoinnussa luonnon omien prosessien kanssa. Vaikka voidaan katsoa, että kaikki ihmisen harjoittama jalostus on tavallaan luonnon manipulointia ihmisen hyödyksi, niin luomuväellä raja ilmeisestikin kulkee tässä. Kysessä on teknologia, jossa yhdistetään kahden eliön perimää niin, että luonnon omilla prosesseilla ei ole sen kanssa mitään tekemistä eikä tällaisia yhdistelmiä pystytään tekemään kuin laboratorioissa.
Tutkijoista tuo raja voi tuntua keinotekoiselta, käytetäänhän jalostuksessa rajujakin mutaatioita aiheuttavia keinoja kuten säteilytystä. Luomukentässä näihinkin jalostuskeinoihin suhtaudutaan epäillen. Enemmän halutaan tuoda esiin luonnon omaa geenivarastoa ja erilaisten viljelyyn sopivien kasvien luonnon omaa aarreaittaa.

2) Geeniteknologia voidaan nähdä nykyisen jalostustieteen suunnan huipentumana. Tällä tieteellä on kehitetty maailmanmarkkinoille ennen kaikkea taloudellisesti tuottoisia viljelylajikkeita muutamasta viljelykasvista. Muutamien kasvien muutamat lajikkeet hallitsevat viljelyaloja. Luomussa suunta on toinen, pyritään löytämään paikallisista viljelykasveista ja -lajikkeista juuri kyseiselle alueelle sopivat omat kannat ja pitämään yllä mahdollisimman monipuolista viljelykasvien ja lajikkeiden geenivarastoa.
Luomuviljelyssä halutaan vaalia myös luonnon monimuotoisuutta niin, että pidetään viljelykasvienkin geeniperiä mahdollisimman monimuotoisena ja paikallisena. Luontoon ei haluta levittää ihmisen keinotekoisesti muokkaamaa geeniperimää.

3) Kun jalostusteknologia on tiedepohjaista ja tutkijoiden ja suuryritysten hallussa, siemenmarkkinoita säätelevät suuryritysten intressit. Luomuviljelyn lähtökohtana on aina ollut sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja vaikutusmahdollisuuksien ja valinnanvapauden pitäminen ihmisillä itsellään. Näin ollen luomuviljely valitsee mielummin viljelijöiden välisen yhteistyön paikallisten kantojen keihttämisessä ja säilyttämisessä kuin jalostustoiminnan ja siemenkaupan luovuttamisen suuryritysten haltuun.

4) Sekin on tunnistettu jo maailmanlaajuisella tasolla, että puheet geenimuuntelun välttämättömyydestä maailman ruokaturvan takaamiseksi ovat liioittelua ja osin myös asian yksinkertaistamista. Päällimmäinen ongelma ruokaturvassa ei ole maatalouden kyky tuottaa tarpeeksi ravintoa. Ongelmat ovat yhteiskunnallisella ja sosiaalisella puolella. Ruoantuotanto toimii tällä hetkellä taloudellisten intressien mukaan eikä sen mukaan, mikä on ihmisten todellinen tarve. Tähän ongelmaan geenimuuntelu ei ole vastaus, päin vastoin se keskittää yhä enemmän valtaa niille, joilla sitä jo on, monikansallisille yhtiöille, pois niiltä jotka sitä eniten tarvitsisivat, maapallon köyhiltä.

5) Geenimuuneltujen, niin kuin kaikkien uuselintarvikkeiden, turvallisuustestaukset ovat kalliita ja vaativat muun muassa eläinkokeita. Lisäksi tarvitaan asiantuntijoiden ja virkamiesten joukko vakuuttamaan ihmisille, että kaikki on kunnossa ja tuotteita voi syödä rauhassa. Vallalla on se henki, että ihmiset ovat tietämättömiä eivätkä ymmärrä omaa parastaan. Tällaista kontrollia ja asiantuntijavaltaa ihmiset eivät halua.

6) Luomu tarjoaa ihmisille sellaista ruokaa, jonka ihmiset itse voivat kokea turvalliseksi ja terveelliseksi. Ruokaa, joka on tuotettu luontoa kunnioittaen ja eettisesti. Ruokaa, jossa lähtökohtana on kokonaivaltainen ajattelutapa ja niin ihmisen kuin luonnonkin hyvinvointi. Nämä perustelut eivät nojaa tieteelliseen faktaan vaan ihmisen omaan kokemusmaailmaan.

Teksti on kirjoitettu Maa- ja metsätalousministeriön myöntämällä rahoituksella.

This entry was posted in Luomu and tagged , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *