Euroopassa taistellaan torjunta-ainejäämiä vastaan

Suomalaisissa luomutuotteissa ei yleensä löydy torjunta-ainejäämiä, mutta jo muualla Euroopassa tuotetuissa riski on suurempi. Aina ei ole kyse huijauksesta. Nykyisellä laboratoriotekniikalla pystytään havaitsemaan hyvinkin pienet ainemäärät tuotteista. Torjunta-aineet ovat voineet levitä naapurin pelloilta tai joutua tuotteisiin varastoinnin, prosessoinnin ja kuljetuksen aikana.

Eviran raportin mukaan Suomessa vuonna 2008 tutkituista luomutuotteista kolmetoista prosenttia sisälsi kasvinsuojeluaineiden jäämiä. Näistä suurimmalta osalta määrättiin luomumerkinnät poistettavaksi.

Luomulainsäädäntö ei ota kantaa torjunta-ainepitoisuuksiin. Sen mukaan valvotaan vain viljelytapaa. Torjunta-ainejäämiä valvoo Tulli ja Evira. Evira selvittää saastunnan lähteen kaikilta niiltä luomutuotteilta, jotka sisältävät alle tavanomaisille tuotteille sallitun määrän torjunta-ainejäämiä. Merkinnät poistetaan vain, jos syynä on sääntöjen rikkomus. Koko Euroopassa tilanne on monimutkaisempi.

Torjunta-ainejäämien aiheuttama uhka yrityksille ja koko luomun maineelle on hyvin konkreettinen. Hollantilaisen luomuyritysten etujärjestön VBP:n toimitusjohtaja Bavo van den Idsert kuvaa tilannetta

– Ei ole olemassa luomualan yhteistä tulkintaa torjunta-ainejäämille – ei EU-maiden välillä, ei tarkkailuorganisaatioiden välillä eikä yksityisellä sektorilla. Toisaalta on laboratorioita, jotka vaativat nollatoleranssia ja toisaalta löytyy tarkkailuorganisaatioita, jotka eivät reagoi edes silloin kun vakavat epäilyt heräävät.

– Toisaalta on kansallisia EU-viranomaisia, jotka poistavat tuontilupia ja toisaalta niitä, jotka eivät puutu asiaan millään tavalla. Nämä esimerkit kertovat yhteisen tulkinnan ja menettelytavan puutteesta, joka vaikeuttaa erityisesti niiden yritysten toimintaa, jotka yrittävät kantaa vastuunsa. Siksi tarvitsemme pian EU-maiden yhteisen menettelytavan, van den Idsert jatkaa.

Hollannissa yritykset ryhtyneet toimiin

Hollannissa luomuyritysten yhteistyöjärjestö Vereniging Biologische Producenten en Handel (VBP) on perustanut yhdessä Skal-tarkkailuorganisaation kanssa vuonna 2008 yrityksille vapaaehtoisen Biokap-järjestelmän. Siinä mukana olevien yritysten kautta kulkevien luomutuotteiden torjunta-ainepitoisuuksia seurataan ja analysoidaan säännöllisesti. Maassa toimii paljon luomutuotteita jalostavia ja välittäviä yrityksiä, joille torjunta-ainejäämät ovat hankala asia, jonka työstämiseen tarvitaan yhteistyötä.

Biokapin vuoden 2009 tulokset osoittivat, että jäämät ovat todellakin kansainvälistä huomiota ja yhteistyötä vaativa ongelma. Kahdeksaltatoista hollantilaiselta luomuyritykseltä otetuista vajaasta 2000 näytteestä oli täysin puhtaita 81,2 prosenttia. Lopuista 18,8 prosentista 2,9 prosenttia ylitti 0,01 mg/kg eli rajan, joka on otettu monissa maissa toimenpiderajaksi. Raja tulee EU:n lastenruokien torjunta-ainejäämärajasta ja sen ylittävät luomutuote-erät laitetaan myyntikieltoon, kunnes saastumisen lähde on selvitetty ja tehty tulkinta saastunnan aiheuttajasta.

Tämä tarkoittaa, että luomutuotteistakin saa löytyä hyvin pieniä määriä jäämiä, jos ne eivät ole luomutoimijoiden sääntöjen rikkomuksen takia sinne joutuneet. Jokainen tapaus tutkitaan ja tulkitaan erikseen. Keski-Euroopassa on hyvin kallista ja hankaa lähteä tutkimaan EVIRA:n tavoin kaikkia jäämiä sisältäviä näytteitä, joten on keskityttävä niihin, joissa riski sääntöjen rikkomisesta on merkittävä. Biokap järjestestelmän pioneereihin kuuluvan Ariza BV:n toimitusjohtaja Roland van Merlen toteaa

– Yrityksemme käyttää vuosittain kymmenen tuhatta euroa torjunta-ainejäämien testaamiseen. Tavanomaisen tuotannon torjunta-aineet ovat suuri ja kallis ongelma luomuketjulle. Yritysten on tuotava ongelma julkisuuteen ja puhuttava avoimesti ja tehtävä yhteistyötä, jotta ala voi täyttää kuluttajien odotukset ja pitää yllä luomun korkeaa laatua.

Torjunta-ainejäämien käsittelyä on pohdittu IFOAM EU-groupin alaisessa jatkojalostajien työryhmässä. Bio Fach-messuilla julkaistiinkin ryhmältä opas aiheesta, “Guideline for Pesticide Residue Contaminations for International Trade in Organic”. Oppaan kirjoittamiseen osallistunut van den Idsert kertoo sen tulevan tarpeeseen, koska tarvitsemme markkinoille yhteisen tavan kommunikoida aiheesta yhteistyön kehittämiseksi ja yhteisten tehokkaiden menettelytapojen löytämiseksi ja jakamiseksi torjunta-ainejäämien vähentämisessä.

Artikkeli julkaistu Luomulehdessä 2/2012

This entry was posted in Bio Fach, jatkojalostus, kansainvälisyys, torjunta-ainejäämät, Uncategorized. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *