Terveellistä ruokaa, tervettä ympäristöä

Luomua syömällä ei automaattisesti tulla terveemmiksi, mutta luomutuotteet ovat tärkeässä asemassa kestävässä ja terveellisessä ruokavaliossa. Näin toetaa esimerkiksi FIBL tutkimuskeskus

Luomutuotteiden päällimmäinen ostokriteeri näyttää kuluttajatutkimusten mukaan olevan terveellisyys. Mutta jos lähtökohdaksi otetaan elintarviketieteelliset tutkimustulokset, ei näyttöä luomutuotteiden terveellisyydestä oikein tahdo löytyäkään. Miten tämä on mahdollista, kun luomun perustana on jo alunperinkin ollut tuottaa ympäristölle ystävällistä ja ihmiselle terveellistä ruokaa?

Tieteellisen näkemyksen mukaisesti virallisella taholla suhtaudutaan luomun terveellisyysväittämiin kriittisesti. Luomuun epäilevästi suhtautuvat korostavat tätä tutkimustulosten puutetta. Luomualan toimijoita se ei tunnu liikuttavan. Luomun suosio vain kasvaa ja kansan käsitys luomun terveellisyydestä ei horju.

Tutkimus ristiriitaista

Luomutuotteista on loppujen lopuksi tehty hyvin vähän elintarviketutkimusta. Esimerkiksi Englannin terveysviranomainen teetätti vuonna 2009 kattavan arvioinnin viimeisen neljänkymmenen vuoden ajalta tehdyistä luomun terveellisyystutkimuksista. Mukaan pääsi vain yksitoista tutkimustulosta, ja näyttöä luomun paremmuudesta ei saatu.

Kuvaavaa on, että asiasta heräsi kansainvälinen debatti, kun amerikkalainen luomututkimuslaitos The Organic Center kritisoi jyrkästi englantilaisten tekemää arviointia syyttäen sitä tieteellisistä heikkouksista. He itse olivat tehneet vastaavan vertailun aiemmin huomattavasti positiivisimmin johtopäätöksin. Tavallisesta kansalaisesta tämä alkaa vaikuttaa siltä, että tutkimustulokset riippuvat siitä, mikä taho ne tekee ja millä vaikuttimilla.

Erilaiset tulokset johtuivat pitkälti siitä, millä kriteereillä tutkimustuloksia hyväksyttiin mukaan ja mitä asioita pidettiin terveellisyyden mittareina. Ranskan elintarvieturvallisuusvirasto oli jo vuonna 2003 tehnyt vastaavan selvityksen, mutta heidän lähtökohtanaan oli koota yhteen alan tieteellinen tieto ja arvioida se ottaen huomioon myös alan toimijoille kertynyt käytännön kokemus ja tieto. Taustalla oli siis ymmärrys siitä, että tieteellisen tutkimuksen kautta ei saada koko totuutta asiasta, ihmisillä on myös käytännön kokemuksesta syntynyttä tietoa. Tuloksena saatiin luomusta huomattavasti myönteisempi käsitys.

Joka tapauksessa luomuväen mielestä tutkimustulokset ovat aivan liian kapea-alaisia verratessaan vain elintarviketieteissä tunnustettujen ihmiselle välttämättömien, tarpeellisten ja hyödyllisten aineiden määriä elintarvikkeissa. Esimerkiksi Ruotsin luomuorganisaatio Krav muistuttaa nettisivuillaan, että jo YK:n terveysjärjestö WHO määrittelee terveyden laajasti fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilana.

Holistinen näkemys terveellisyydestä

Luomussa terveellisyys tarkoittaa paljon enemmän kuin vain ravitsemusaineellista terveellisyyttä. Kansainvälisellä tasolla IFOAM on määritellyt luomun yhdeksi kantavaksi periaatteksi maan, kasvien, eläinten, ihmisten ja koko planeetan terveyden vaalimisen erottamattomana kokonaisuutena. Kuluttajahaastatteluissa tämä tulee myös esiin siinä luottamuksessa, että luomuviljelyssä toimitaan oikein kasvien, eläinten ja ympäristön kannalta ja siksi se on terveellistä myös ihmiselle.

Käytännössä tämä näkyy elintarvikkeiden puhtautena torjunta-aineista, monipuolisuutena sekä eläinten ja kasvien, rotujen ja lajikkeiden että ravintoaineiden suhteen sekä pyrkimyksenä säilyttää kasvin tai eläimen omat ominaisuudet ja terveys sekä terveellisyys ihmiselle. Myös eläinten hyvä kohtelu ja hyvinvoinnista huolehtiminen tuottavat sekä laadukkaita että terveellisiä eläintuotteita. Tämä on hyvin maanläheinen ja tavallisen kuluttajan järkeen käypä käsitys terveellisyydestä, jota edes heikot tutkimustulokset eivät pysty horjuttamaan.

Debatissa mukana ollut elintarviketieteellinen näkemys vaikuttaa huomattavan kapea-alaiselta verrattuna luomussa käytössä olevaan holistiseen lähestymistapaan. Luomuviljelyssä pyritään maahdollisimman lähelle luonnon olosuhteita ja prosesseihin, jotka hyödyntävät luonnon voimavaroja ja omia kiertokulkuja. Kun kokonaisuus voi hyvin, myös sen osaset voivat hyvin. Ymmärretään, että ihminen on osa luonnon kokonaisuutta.

Siten on myös järkeenkäypää, että ihmiselle ei voi olla hyväksi se, mikä on haitaksi muulle luonnolle. Sellaisiin keinoihin kuten keinolannoitteisiin, torjunta-aineisiin, säteilytykseen ja geenimuunteluun ei haluta mennä, koska ne ovat hyvin manipuloivia ja lisäävät merkittävästi jo haittojen ja vaarojen riskiäkin. Terveellisyyden ja turvallisuuden kannalta on parempi satsata keinoihin, jotka eivät aiheuta suurta uhkaa ja joiden vaikutuksista tiedetään paremmin.

Kehitystä tutkimuksen avulla

Tästä samasta näkemyksestä johtuu myös luomun rajoitteet elintarvikkeiden valmistusprosesseissa. Hyvin tuotettuja raaka-aineita ei haluta pilata laatua heikentävällä jalostuksella taikka lisäaineilla. Terveellisyys elintarvikkeissa tarkoittaa myös mahdollisimman vähäistä ja hellävaraista käsittelyä ja aitoutta keinotekoisen muokkaamisen ja lisäaineiden sijaan.

Sekin täytyy toki muistaa, että luomutuotantoakin on keitettävä edelleen. Tieteellinen tukimus on kehitystyön oleellinen osa. Tieteessä lähdetään aina tietyistä ennakko-oletuksista, jotka perustuvat tutkijoiden ja tiedeyhteisön näkemyksiin siitä, mitä ollaan tekemässä. Tähän asti luomun perusperiaatteiden pohjalta tehtyä tieteellistä tutkimusta on ollut kovin vähän verrattuna muuhun tutkimukseen, jonka perusteet ovat saattaneet olla täysin vastakkaisia luomulle. Kun myös luomulle saadaan riittävästi tutkimusta ja resursseja, nähdään mihin se todellisuudessa pystyy.

Lue lisää Luomu ja Terveellisyys -raportista: http://luomusalonki.fi/julkaisut/

Artikkeli julkaistu Luomulehdessä 5/ 2011, lokaluu 2011

 

This entry was posted in Luomu and tagged , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *