Luomu vastaa haasteisiin

Kansainvälinen luomuliike on saamassa muidenkin tukea missiolleen tarjota kestäviä ratkaisuja globaaleihin maatalouden ongelmiin. Helmikuussa kansainvälisillä luomualan ammattilaisten messuilla Saksan Bio Fachissa teemana oli puhuttelevasti Global Challange, Feeding the world, Climate Change and Organic Agriculture.

Luomunväen piirissä aletaan itsekin uskoa, että luomu on todellakin vastaus maataloutta vaivaaviin ongelmiin. IFOAM on viestinyt jo jonkin aikaa, että nimenomaan luomuviljely tarjoaa kokonaisvaltaisen ratkaisun maatalouden kestävyyden ongelmiin. Hiilijalanjälkimerkki tuotteessa kertoo pelkästään ilmastoystävällisyydestä, reilunkaupanmerkki sosiaalisesti eettisestä tuotannosta, eläinten hyvinvointimerkki nostaisi pelkästään eläinten kohtelun tasoa ja erilaiset terveysmerkit kertovat tuotteen ravitsemuksellisesta laadusta.

Luomussa otetaan huomioon kaikki oleelliset asiat kestävyyden kannalta ja kehitetään niitä yhdessä niin, että kaikki menevät tasapuolisesti eteenpäin. Luomalla mainetta ja markkinoita vain yhdelle tavoitteelle siihen liittyvän merkin kautta se ylikorostuu ja muut tärkeät asiat saattavat jopa kärsiä.

Elintarviketuotantoa halutaan joka tapauksessa kehittää erilaisissa kestävyyden ja eettisyyden kriteereissä. Paine tulee kuluttajien tarpeesta voida valita arvomaailmansa mukaisia tuotteita, halusta vaikuttaa kulutusvalinnoillaan. Miten luomu voi menestyä tässä tilanteessa ja vastata haasteeseen?

Helmikuun Bio Fach messuilla käsiteltiin monessa yhteydessä ajatusta luomu plus -tuotteista. Esimerkiksi luomu + reilu kauppa on jo messuilla hyvin merkittävässä osassa. Joidenkin tarkkailuorganisaatioiden tiukempiin luomuehtoihin kuuluu jo nyt reilun kaupan kriteerit. Ruotsissa KRAV on luvannut sisällyttää yhdessä Svensk-sigillin kanssa luomansa ilmastokriteerit kaikkeen KRAV-tuotantoon kolmen vuoden sisällä. Luomualalla nähdään myös, että luomun on oltava edelläkävijä niin hiilineutraaliudessa kuin eläinten hyvinvoinnissa ollakseen uskottava jatkossakin.

Asiassa ollaankin edetty Euroopassa jo käytännön tasolla. Esimerkiksi Research Institute of Organic Agriculture (FiBL) tekee tutkimusta laajasti erilaisten kestävyyden osa-alueiden saralla ja hyödyntää tätä tutkimusta kehittäen alan toimijoiden kanssa yhteistyössä ratkaisuja ruoantuotannon kestävyyden ongelmiin niin ympäristön, talouden kuin sosiaalistenkin ongelmien saralla. Laitoksen asiantuntijat tarjoavat konsultointiapua erilaisille organisaatioille mukaan lukien yritykset. Heidän tehtävänään on myös viestiä suurelle yleisölle ja eri sidosryhmille kestävästä kehityksestä.

Yrityksille tarjoamissaan palveluissa FiBL:illä on käytössä erilaisia kestävyyden mittareita, joiden avulla yritykset voivat arvioida omaa toimintaansa ja tehdä kehityssuunnitelmia. Arviointia voidaan ulottaa myös arvoketjussa yrityksen liikekumppaneihin. Laitos tarjoaa lisäksi apua kestävyydestä viestimiseen ja henkilökunnan kouluttamiseen.

Miten täällä Suomessa sitten? Vuosi sitten keväällä olin hyvin pettynyt kuunnellessani Elintarvikepäivien tarjontaa teemalla vastuullisuus. Suomalaisia elintarvikeyrityksiä oli paikalla esittelemässä näkemyksiään vastuullisesta liiketoiminnasta. Olen pahoillani, mutta ihan vain kriittisenä kuluttajanakin sain vaikutelman lähinnä viherpesusta.

MTT toteutti pari vuotta sitten hankkeen, jonka tuloksena kiteytettiin elintarvikeketjun vastuullisuuden seitsemän ulottuvuutta (ympäristö, tuoteturvallisuus, ravitsemus, työhyvinvointi, eläinten hyvinvointi, taloudellinen vastuu ja paikallisuus). Tutkimuksesta on julkaisu Elintarvikeketjun vastuullisuus (Maa- ja elintarviketalous 140). Hanke näyttää olleen tutkimusprosessina hyvä ja käytännönläheinen. Siinä koko arvoketju tuottajasta kuluttajaan on saatu mukaan pohtimaan vastuullisuuden eri elementtejä ja niiden mittaamista.

Hankkeen tuloksena syntyneet vastuullisuuden ulottuvuudet ovat verrattavissa kokonaisvaltaiseen kestävyyden näkemykseen. Ongelmana on vain se, että huolimatta kattavasta kokonaisvaltaisesta lähtökohdasta, missään ei lähdetä viemää asiaa kokonaisvaltaisesti eteenpäin. Eri kriteereille kehitetään mittareita ja toimijoille jätetään itselleen päätettäväksi, mitä kriteereitä otetaan kehitystyön pohjaksi. Niinpä päädytään helposti siihen, mikä elintarvikepäivilläkin oli nähtävissä: yritykset ottavat kriteereistä ne, jotka istuvat mukavasti omaan menestysstategiaan, joissa heillä on parhaat edellytykset ja liiketaloudellisesti suurimmat intressit, ja viestivät niistä aktiivisesti unohtamalla samalla kaikki muut “hankalammat” kriteerit.

Luomualalla onkin nähty jo, että tämän tyyppinen toiminta johtaa markkinoihin, joilla yritykset suosivat yhden asian merkkejä; kriteereitä, jotka sopivat parhaiten omaan liiketoimintaa ja häiritsevät vähiten voiton maksimointia. Samalla unohtuu koko perusajatus siitä, että elintarviketuotantoa on saatava kokonaisvaltaisesti kehitettyä kestävämpään ja vastuullisempaan suuntaan. Jos myyntiargumentiksi muodostuu hiilijalanjälkimerkki, saattaa eläinten hyvinvointi mennä reilusti takapakkia tai sosiaaliselle vastuullisuudelle ei jakseta enää antaa painoarvoa.

MTT:n vastuullisuus-hankkeessa kuluttajat kokivat vastuullisuuden arvioinnin hankalaksi. Ensinnäkin vastuullisuuden eri kriteerien määrittelyt ja arvioinnin perustaksi luodut mittarit vaikuttivat kuluttajan maailmasta vierailta ja vaikeasti ymmärrettäviltä. Se miten ja missä arvioinnin pohjaksi tarvittava tieto esitetään näyttää olevan haasteellista. Kuluttaja alkaa olla ymmällään tuotepakkauksien merkintäviidakosta. Jopa normaalit pakkausmerkinnät ovat haasteellisia puhumattakaan yhä kasvavasta määrästä erilaisia merkkejä, joilla on tarkoitus viestiä tuotteen lisäarvoista. Hankkeessa todettiin, että kuluttaja haluaa toisaalta itselleen ymmärrettäviä selkeitä konsepteja, joita on helppo arvioida ja suhteuttaa keskenään, ja toisaalta käytännöllistä ja helppoa tukea omiin arkipäivän valintoihinsa.

Yritysten haasteena on vastata tämän päivän kuluttajan arvioivaan kiinnostukseen. Ruokakaupassa ei tyydytä enää iskeviin mainoslauseisiin vaan sanoille halutaan vastinetta käytänön toiminnassa. Yrityksiä arvoidaan niiden koko toiminnasta ja tuotantoketjulta vaaditaan läpinäkyvyyttä. Kuluttajat ovat kiinnostuneita asioista ja ottavat itse selvää, myös huonoista kokemuksista ja esimerkeistä laitetaan sana kiertämään. Yksinkertaistuksiin ei tyydytä, mutta vaikeaselkoinenkaan ei saa olla.

Siinäpä haastetta mille tahansa toimijalle. Luomutuotannolle näyttää tässä suhteessa tulevan pisteitä ensinnäkin kuluttajataholta ymmärrettävänä ja kansantajuisena vastauksena ihmisten tarpeisiin. Luomun viesti on yksinkertainen mutta kattava: kun luonto voi hyvin, voi ihminenkin hyvin.

Luomun mahdollisuuksille olla se oikea valinta ja luomuperiaatteiden kyvylle edistää oikeaa kehitystä sataa myös tukea arvovaltaisilta tahoilta. Tärkeimpänä voidaan pitää Maailmanpankin ja YK:n erityisjärjestöjen (FAO, UNEP, UNDP, UNESCO, WHO) vuonna 2002 Kestävän kehityksen maailman huippukokouksessa alulle panemaa ruohonjuuritason arviointiprosessia The International Assessment of Agricultural Knowledge, Science and Technology for Development (IAASTD), jossa oli mukana hallitusten, kansalaisjärjestöjen, yksityisen sektorin ja tieteen edustajia kattavasti eri puolilta maailmaa.

Kolme vuotta kestäneen paneelityöskentelyn tuloksena syntyi yhteinen näkemys siitä, mitkä ovat merkittävimmät maatalouden haasteet ja miten niitä voidaan ratkaista. Loppuraportissa (www.agassessment.org) ehdotetaan ratkaisuksi niitä menetelmiä, jotka ovat luomuviljelynkin perustana.

Myös Maailman ilmastopaneeli IPCC suosittelee luomussa käytössä olevia menetelmiä ilmanstonmuutoksen torjumiseen. FAO taas on käynnistänyt luomuviljelyn ohjelman (www.fao.org/organicag/en/), jonka tavoitteena on kehittää luomutuotantoa kokonaisvaltaisesti FAO:n jäsenvaltioissa. Luomuviljely on julistettu FAO:n yhdeksi poikkitieteellisen toiminnan kärkialueeksi.

Meillä Suomen maabrändivaltuuskunta antoi tehtäväksi siirtää maataloudesta puolet luomuun. Syynä on kolme asiaa: maatalouden hintojen heilahtelu, suomalaisten vesistöjen tilan parantaminen ja kuluttajilta tuleva kysyntä.

“Taloudellisesti kannattavasta ja vesistöjen ja muun ympäristön kannalta parhaasta mahdollisesta luomutuotannosta tehdään Suomelle strateginen tavoite, jonka toteutumisessa mukana on koko arvoketju.”

Kannattaa siis miettiä, mihin voimavaransa suuntaa ja ryhtyä hommiin nyt.

Teksti on tuotettu  Maa- ja metsätalousministeriön tukemassa Viestintätuki luomumarkkinoijille ja jatkojalostajille – hankkeessa.

 

This entry was posted in Luomu. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *